Cyngerdd 1 - Lukewarm Character with Excuisite Blunt Delight

St. David's Hall Concert Hall

Italialainen aloitti koko kilpailun. 27-vuotias Roberto Lorenzi. Pitkä tukkainen ja ponihäntäinen basso-baritoni aloitti illan. Jos valittavana on vain yksi adjektiivi, olisi se tässä tapauksessa Vaimea. Se adjektiivi. Meidän paikkamme ovat kovin ylhäällä salissa ja pelästyin pahanpäiväisesti tässä kohtaa, kun luulin että nyt on akustiikka salissa ihan päin prinkkalaa. No ei ollut. Ei akustiikka eikä päin prinkkalaa.

Tässä kohtaa oli myös aikaa ja intressiä tutkailla salia ja ympäristöä ylipäätänsä. Tukka assosisoi heti yleisöön noin yleisesti. Harmaa tuntuu olevan yleisin tukanväri täällä. Kertonee jotain yleisön profiilista.

Toinen laulaja vakuutti että akustiikka ei todellakaan ollut päin prinkkalaa. Venäläinen mezzo, Nadezhda Karyazina, 30v. heitti äänensä voimalla kehiin ja antoin alaäänteen soida soinnikkaasti. Adjektiiviksi valitsisin Karaktäärin. 
Salissa sen sijaan oli kitinää, joka johtui seurantaheittimen liikkumisesta. Ei se ole helppoa tehdä televisio-ohjelmaa. Pitää juosta ympäri salia hiljaa kuin hiirulainen, olla siis näkyvästi näkymätön. 
 
Venäjän jälkeen astui kehiin suuri ystävä Yhdysvallat. 32-vuotias baritoni Anthony Clark Evans, kuulostaa nimeltään kovin walesiläiseltä ja laulaessa on baritoni parhaimmillaan. Tähän kirjaisin adjektiiviksi Hieno. Isolla H:lla. Tosin laittaisin hänet oitis koulunpenkille opettelemaan saksaa ja ranskaa, sillä artikulointi oli surkea. Jotain kannattaa siis vielä opetella, sillä perusmateriaali on kunnossa.
Taputukset salissa olivat nyt illan vallattomimmat ja anteliaimmat. Yleisö täällä tuntee ohjelmiston ja tunnistaa hyvät artistit armottomasti. Harmaahapsiset ystävämme takaavat sen. Väärintaputuksiakin sattuu harvoin. Vain yksi tämän illan aikana.
 
Väliajan jälkeen tuli vaihteeksi mezzo lavalle. Norjalainen Lilly Jørstad on alkujaan venäläinen, Astrakahnista kotoisin 31-vuotias kaunotar jonka adjektiiviksi valitsen Tylsä. Laulu ei käynyt käsikynkkää kauniin puvun ja ulkoisen olemuksen kanssa. Odotuksen olivat ehkä korkeammat.
Esiintyjien puvut ovat aina kiinnostuksen kohde. Se, ovatko sopivia tai ei on aina makuasia, mutta minä mielestäni näen heti jos asu on vieras tai sopimaton. Miehillä tämä on niin helppoa, mutta naisille suuri haaste. Voiko laulajatar käyttää korsettia? Saako puku olla hihaton ja olkaimeton? 
 
Puku ei ollut mongolialaisen Batjargal Bayarsaikhanin ongelma. 27-vuotias tenori astui varmasti lavalle ja otti alkuasetelmat jämäkästi. Kun aloittaa Che gelida manina-teoksella, siinä mummot ja harmaahapset sulavat kuin voi Saharassa. Adjektiivini tälle herralle on Miellyttävä. Pari ylävireistä ylä-ääntä laitetaan innostuksen merkiksi. Kyllä ihanuus tässä vie voiton.
Mitä tekee yleisö kun mongolialainen laulaa? Kuivat kurkut vaivaavat ja kun osion hiljaisin kappale on esitysvuorossa, silloinhan on hyvä hetki ottaa esiin se kahisevaan käärepaperiin kääritty pastilli. Juuri silloin! Ajoitus on täydellinen.
Illan pokaalin pokkasi itselleen jenkkipoika. Ja onhan se sanottavat että yllättävän yksimielistä oli meidän raadissa tämän päätöksen kohdalla. Joten 1-0 meille.
 
How lucky are we to hear such beautifully performed music! The Welsh National Opera Orchestra did such a suttle and delicate job once again. Singers came from Italy, Russia, USA, Norway and Mongolia.
Anthony Clark Evans - who by the way sounds very welsh to me - received the goblet for the best performance of the night. Couldn't agree more. The Mongolian tenor had a beautiful voice and a great technique to breath in the right places. Both mezzos sang with great passion and dedication. Still the Russian mezzo gave a more sincere performance than the Norwegian one. It's all about taste and liking of an individual. Both baritones had a good voice, but this time the Yankee had more to give than the Italian guy.
I made a decision to give one adjective to each competitor instead of writing platitudes one after another. And here they are in one sentence, in the order of performance:
Lukewarm Character with Exquisite Blunt Delight.
First night is nailed. I might regret this adjective experiment tomorrow. But that's then!
 
 
 
 
 
 
INTERNATIONAL VERSION ROUND 1 http://www.bbc.co.uk/programmes/p055yv2j
 
 
 

Uusimmat kommentit

07.01 | 19:33

Hei Soile, vanhoja luokkakavereita. Muistatko Eija Lumijärven. Olen seurannut sun uraa. Olen eläkkeellä. Miten sinä. Olisi Ihan tavata jossain, asun Jyväskylässä. Terkuin Eija

10.08 | 12:33

Olet suuren kuohuvan arvoinen. Kuten greggariaanit ovat jo asian ajatelleetkin. Tervetuloa. Potut ja tomaatitkin odottavat!

09.08 | 17:35

ihanasti kirjoitettu ja te teitte valtavan hienon työn . Tervetuloa kotiin lepäämään... lomalle vähäksi aikaa. Kiitos teille kaikille

31.07 | 08:47

Makkarat ja pekonit jättäisin syömättä, mutta muuten ihan syötävältä näyttää; mutta ei kyllä japanilaiselta.