Challenge #eight

Valmentautuminen seuraavaan työmaratoniin alkaa. Hyvä yöuni on ensiarvoisen tärkeää tälläkin matkalla. Viime yönä sai nukkua jo 5 tuntia – mikä on ruhtinaallista. Unen saanti ei ole ollut vaikeaa tällä matkalla. Tosin herään joka aamu klo 6.00. Luulin aina herääväni kirkonkellon ääneen, mutta toissa aamuna huomasin että soihan ne kellot klo 5.00 myös. Joten ei syytetä kellonsoittajaa aikaisista aamuista.

Sain hotellibingossa ensimmäiseksi huoneen neljännestä kerroksesta aivan hotellin sisäänkäynnin yläpuolelta. Oltuani huoneessa noin 20 minuuttia totesin että tästä ei tule mitään. Onneksi uusi huone järjestyi joustavasti, hotellin 22. kerroksesta. Ensin hätkähdin asiaa, sillä muistissani on oikuttelevat hissit sekä tarinat tulipaloista ym. Mielessä kävi myös se jaksaako lämmin vesi kivuta näin ylös. Toisaalta näin yläkerroissa olisi ehkä rauhallisempaa ja tuskin tänne ylös ötökät lähtee kiipeämään. Päätin siis rohkaista itseäni ja otin vastaan huoneen. Nyt minulla on näkymä satamaan – ei kadehdittava, alhaalla pihalla kirkko – ja kirkonkello, raitiovaunun kilkatus – ja vastapäisen talon kattoterassilla näyttää olevan yksityinen uima-allas – jota kukaan ei käytä. Yöllä sieltä ikkunasta näkyi ilotulitteita. Niitä voi täällä ilmeisesti paukutella ihan milloin vain. Näköhavainto auttaa kuitenkin huomaamaan että kyseessä ei ole ammuskelua.

Lomamatkalla matkustettaessa sitä valitsee hotellin hyvin tarkkaan ja silloin saa myös olla vähän nirso. Työmatkoillakin usein voi tehdä hotellivalintoja tai ainakin yrittää vaikuttaa niihin. Näillä meidän työmatkoilla hotellia ei voi valita. On nukuttava siellä paikassa, minkä järjestävä logistiikkaosasto on katsonut parhaaksi meille. Voin vakuuttaa teille että työntekijöille harvoin tarjotaan viiden tähden hotellia, eikä sijainti yleensäkään ole kovin kummoinen. Valintakriteerinä todennäköisesti on helpoin matka töihin sekä raha. Ymmärrettävistä syistä.

Tällä kertaa on todettava että sijainti ei ole huono. Tosin asumme korttelissa jossa on pankkeja ja toimistoja, mutta se voi olla myös hyvä asia. Ruokapaikkoja täällä ei ole iltaisin auki, kuin nyt ne pari, joiden ruokatarjonta on aika yksinkertainen, pizzaa tai ranskalaisia. Riolaiset itse kyllä toteavat että tämä ympäristö ei ole turvallinen, siksi iltahummailut ovat jääneet kovin lyhyeen. Ei niitä kyllä ehtisi tehdäkään, töiden takia. Hotellin aamiainen on ihan hyvä. Ravintolapäällikkö ei kuitenkaan ole hankkinut yhtään vihannesta tarjolle. Mutta harvemmin sitä saa niin tuoretta papaijaa ja mehukasta ananasta ihan aamutuimaan. Tästä ruokapuolesta kuitenkin voin kehittää sitten myöhemmin ihan oman tarinan.

Hotellibingossa joillekin osui hissien vieressä olevat huoneet. Niissä nukkuminen osoittautui täysin mahdottomaksi. Humina kuulosti siltä kuin pieni suihkukone olisi lähdössä joka minuutti. Kyllä meidänkin pojat joskus kuulevat huonosti, mutta liekö valikoiva kuulo, sillä hissien meteli oli heillekin liikaa. Huoneiden vaihtoprosentti oli varmasti pankin talletuskorkoa huomattavasti suurempi.

Neljän viikon hotelliasumisessa on omat haasteensa. Sanoisin että kenelläkään ei jää kovin ikävä tätä paikkaa. Hotellin aula näyttää ihan samalta, oli ilta, yö, aamu tai päivä. Sama ihmismassa vyöryy siellä. Metelin lisäksi muusta ei oikein voi valittaa. Bideellisessä kylpyhuoneessa on suuri peili, nettiyhteys toimii – ainakin minulla ja jääkaappi toimii. Sänky on ok ja vaikka vettä ei tietenkään voi juoda, on täällä onneksi pullotettua vettä. Kattoterassilla voi dippailla uima-altaassa ja teräsnaiset- ja miehet pääsevät nauttimaan 23. kerroksen kuntosalista. Vähän hermostuin eräänä aamuna kun bussissa kuulin ihmisten kyselevän sanan ”kackerlackan” monikkomuotoa. Onnea sinne alakertaan vaan! Muuten siis ihan hyvä, vaan eipä näillä työajoilla ole ehtinyt kovin paljon näitä hotellin tarjoamia iloja nauttia. Paitsi sitä aamiaista.

Veikkaanpa että kotiin tullessani nukun ensimmäisen vuorokauden. Omassa sängyssä. Vähän ikävä on jo Nalle-hiutaleita. Joten Challenge #eight – tarpeeksi unta ja jaksamista. Hyvää alkanutta viikkoa teille!