Saarijärvi

23. maalis, 2014

Viikon retriitti on ohi ja on paketoinnin aika. Mökkielämä vaihtuu kaupunkielämäksi, halusin tai ei. Saldona hiljaisuutta, rauhaa ja luontoa. Kartta kertoo että mökki sijaitsi Sammakkolahdella. Yhtään sammakkoa en kuitenkaan nähnyt. Hyvä, sillä viereinen valkama oli nimeltään Pirunvalkama, kallion nimi Pirunvuori ja viereinen kumpu Helvetinportti. Todellisuudessa paikka muistutti mielestäni enemmän Taivasta. Sääkin tarjosi kaikkea: lunta, vettä, myrskyä ja aurinkoa.

Paluu ihmisten ilmoille on fakta joka piti sisällään siistimisen, sekä mökin että itsensä. Kun minulta kysyttiin eikö pelota olla yksin mökissä, sanoin kaikille että jos tänne joku eksyy, niin se on sen ansainnut. Ehkä ei kuitenkin sitä sydänkohtausta... sillä se eksynyt raukka olisi kaupan päälle saanut elämänsä shokin. Tajusin nimittäin vasta paluupäivänä että minulta oli jäänyt kammat ja harjat kaupunkiin. Kuvitelkaa viikon saunomisen jälkeen - tukka kampaamatta ja märällä tukalla nukkumaan menneenä - sellaisen näyn nähtyään voi ehkä todella kuvitella olleensa Pirunvuorella tai lähellä Helvetinporttia!

Joten nopea ehostus, kevyt siivous ja auton rattiin. Ja paluu sivilisaatioon olikin totista totta. Tai sivilisaation puutteeseen, sillä  liikenteessä sen taas huomasi että ratin takana kunniallisestakin kuljettajasta voi kuoriutua vaikka minkälainen piru, kun sitä oikein tökkii. Liekö omasta aamuisesta ulkonäöstä, järkyttävästä paluusta arkeen tai muusta päivällä kokemastani, mutta mieleeni tuli aika pian kotoinen sanonta "tehdä rasvarotta". Kyseessä on varsinaisesti niinkin viaton toimenpide kuin u-käännös (venäjäksi разворот - rasvorot).  Ei siinä varsinaisesti mitään -  voin laskea mielessäni ne satakunta kertaa kun huomaan ohittaneeni jonkin maalin tai risteyksen ja mieleni tekee kääntyä oitis takaisin. Kaupungissa varsinkin tämän estää liikennemerkki, mutta itänaapurissa sellaista ei tunneta. Siellä voi tehdä u-käännöksen aivan missä tahansa. Kirjaimellisesti! Tästä loistavasta aasin- tai pirunsillasta pääsemme lempiaiheeseeni, rasvarotan aiheuttajasta -  ajokulttuuriin.

Itäisen naapurimaamme liikennekulttuuri on aivan luku sinänsä, mutta kyllä suomalainenkin osaa. En tiedä missä idässä nämäkin suomalaiset veijarit ovat ajaneet korttinsa, sillä 4,5 tunnin aikana sattui eteen kaikenlaisia ajoneuvoja ja kuskeja. Niin se vaan on, että Suomen ajokulttuuri on vielä nuorta.  Mikähän siinä muiden ajotavassa ärsyttää? Sekö että he uskaltavat tehdä sen mitä minä en? Ajavat itsekkästi ylinopeutta hevosvoimaa pursuavilla ajopeleillä piittamatta liikennesäännöistä? No kyllä! Ja sitten kun ohitetaan niin pitääkö välttämättä ajaa juuri siihen suoraan minun eteeni vaikka edessä olisi ollut lääniä vaikka muille jakaa? Siinä on kuulkaa pissapoika ja lasinpyyhkijät kovilla kun koko aika joutuu putsaamaan etulasia.

Entä nämä veijarit jotka odottavat ohitusta tai roikkuvat muuten vaan puskurissa kiinni? Joskus olen unelmoinut sellaisesta tekstiä sisältävästä valotaulusta jonka voisin laittaa takalasiin. Siihen voisi vaihtaa tekstin aina silloisen mielen mukaan takana roikkujan iloksi. Tänään esimerkiksi siihen valotauluun olisi tullut mm. seuraavat tekstit: "Onko mun perä noin hyvän näköinen?" ja "Suosittelen seuraavaksi optikkoa!"

Kauhukseni huomasin myös että suurin osa kuljettajista eivät osaa lukea numeroita, tai sitten heidän nopeusmittarinsa ovat epäkunnossa. Ajoin itse lievää ylinopeutta, joten mikä muu selittää sen ohittavan automäärän? Tiedätte varmaan sen tunteen kun havaitsee yht'äkkiä taustapeilistä sellaisen  city-maasturin (minkä ihmeen takia kaupungissa tarvitaan maasturia...!?) joka ohittaa tuhatta ja sataa moottoritiellä. Niille sankareille minulla on vain kaksi sanaa: HANKI   H E L I K O P T E R I !

No niin, näin se viikon retriitti näköjään teki tehtävänsä. Hmmm.....