Working day nr 27

5. helmi, 2014

ei tuulenvirettäkään havaittavissa. Toisin sanoen sää on kuin morsian. Tasan ei käy onnen lahjat sillä minä istun sisällä ja valmistelen illan esitystä. Enhän minä ainoa ole, joka sitä työtä tekee. Meillä on hieno parakki jossa neljä pientä huonetta ja keskellä ns. kokoushuone. Useimmiten kokouspöydän ympärillä istuu kamerahenkilöitä, assareita ja muita työryhmän jäseniä. Tällä kertaa olen saanut oman huoneen, joka on aivan luksusta! Minulla on myös kannettava tietokone ja väriprintteri, vihdoinkin, joka toimii. Paperista on tosin pula. Täällä kuten monessa muussakin toiminnassa on päätetty säästää paperin kulutuksessa ja onnistuttu siinä mielestäni aika hyvin. Paperia ei nimittäin ole. Tai no, saan yhden pakkauksen kinumalla ja vänkäämällä. Kertokaa minulle, miten välittää 3,5 tunnin shown käsikirjoituksen ja ajolistan noin sadalle työntekijälle ilman paperia? Luuleeko joku tosiaankin että nämä kässärit ja ajolistat pysyvät muuttumattomina koko tuotannon ajan? Uskokaa nyt että jos vain joku jossain löytäisi jonkun järkevämmän tavan jakaa tietoa koko poppoolle, tekisimme sen. Padit ja langattomat yhteydet voivat onnistua jossain pienemmässä tuotannossa, mutta ei nyt täällä. Eikä näillä taajuuksilla.
Olemme kollegani kanssa oppineet huonoille tavoille. Sanotaanhan että harjoitus tekee mestarin, silti täytyy mestareidenkin harjoitella. Meidän harjoittelun kohteena ovat logistiikkaosaston toimistotarvikkeet ja niiden saatavuus. Kolme viikkoa sitten teimme listan tavaroista joita tarvitaan toimiston ylläpitämiseksi. Lista toimitettiin nimeltä mainitsemattoman yhtiön logistiikalle. Mitä tapahtui sitten? Ei mitään. Tai, no saimmehan kolme kynää, yhden teroittimen, kaksi muovitaskua, neljä lehtiötä. Siinä kaikki.

Viime viikolla sissiryhmämme aloitti toiminnan. Ensimmäinen kaappaus oli rei'ittäjä. Seuraava kohde oli nitoja. Eilen ohjaaja toi minulle IBC:n logistiikkavaraston viimeisen mapin. En paljasta mistä nämä muut kaappaamamme kohteet ovat kotoisin, mutta sen voin paljastaa että tänään on kohteenamme teippi. Tähän asti olemme saanet tekniikan pojilta valkoista roudariteippiä josta sitten revitään sopivan kokoiset palat tarvittavaan käyttöön. Tiedoksi myös että suunnitelmissa on lisää niittejä nitojaan. Sanoinko jo että olemme olleet täällä kohta neljä viikkoa ?!
Mitäs pienistä! Tärkeintä on viihtyvyys. Meidän toimistomme seiniä koristaa julisteet, jotka hankimme taannoin vuoristoreissultamme. Silloin kun vielä oli aikaa aamupäivisin käydä ekskursioilla. Julisteet ovat kopioita 50-luvulta, aivan hervottomia propagandajulistuksia á 100 ruplaa kpl. Toissapäivänä erittäin korkeassa virassa oleva venäläinen tuottaja tuli koppiimme, seisahtui hetkeksi ja katsoi ympärilleen silmiä pyöritellen. Otti katsekontaktin meihin, hieman hämmästyneenä ja kysyi että tiedämmekö että nämä ovat kommunistiaikaisia julisteita. Daa!!! Eli näillä mennään kohti kahta päivää ennen avajaisia. Alkamassa on "working day nr 27". Давай, давай!