Working day nr 21

31. tammi, 2014

Eilen sitten ensimmäistä kertaa nähtiin koko show. Alusta loppuun. Ja lähes kaikilla 32 kameroilla höystettynä. Ensimmäisen kurvin jälkeen meinattiin mennä ojaan, mutta pysyttiinpä kuitenkin tiellä. Sen pituinen se. Tässä valitettavasti kaikki mitä saan toistaiseksi kertoa show’sta. Joten se siitä.
Valvontaa on monenlaista. Tietenkin tällaisessa tapahtumassa tuleekin olla. Kun katselee ympärilleen näkee jos minkäkinlaisia ajoneuvoa mitä ihmeellisimmillä härveleillä ja antenneilla varustettuna. Lähes jokaisen pylvään nokassa on joku pötkylä tai laatikko. Joku meistä erehtyi ensimmäisinä päivinä tupakoimaan pihalla. Ei kestänyt kauan, kun asiasta tuli ilmoitus ja natsa lensi oitis lätäkköön. Koko olympiapuisto on ns. smoke-free-zonea. Teoriassa kyllä, mutta ei käytännössä. Tupakointi pitää vain tehdä nurkan takana, kunhan on ensin tarkistanut ettei mikään kamera sojota siihen suuntaan. Eli vanhalla kunnon sissimeiningillä mennään.
Joku maan vallan kahvassa oleva uhosi että kännykkäkuvaaminen olisi kiellettyä kisoista. Kisaturistille ja toimittajille tuskinpa kuitenkaan, mitenhän sekin valvonta olisi hoidettu. Mutta meillepä on! Eli tämän kyseisen yhtiön työntekijöinä, jonka nimeä en nyt mainitse, emme saa välittää kuvamateriaalia yksityishenkilönä netissa ym. sosiaalisessa mediassa näistä ohjelmissa olevista kohteista. Olivatpa sitten kilpailijoita tai artisteja, lavasteita tai esiintyjien pukuja. Vapaa-ajalla tapahtuvaa toimintaa ja henkilökohtaisia kuvia saa jakaa eteenpäin, mutta työtä tehdessä tulee noudattaa työnantajan ohjeita ja moraalia. Onhan se ymmärrettävää että jos esim. kilpailijoista näpsitään kuvia tilanteissa johon viralliset valokuvaajat eivät pääse, se aiheuttaa muissa närää. Tarkoittaa myös että yhtiön vaatetuksessa eli yhtiön nimissä ei toikkaroida kännipäissään pitkin kyliä. Ennen kaikkea tulee välttää viranomaisten kanssa kahnauksia siis pysyä kaukana kaikista huomiota herättävistä sanaharkoista univormuhenkilöiden kanssa. Työnantajalla on oikeus määrittää mitä teet työaikanasi. Niin se on. Kuten arvaatte - olen siis joutunut antamaan periksi monet kerrat. Univormu velvoittaa. Onneksi vielä ajatukset ovat omia, joten jätämme sulassa sovussa ne talvisodan uhoamiset ja suomalaisen sisun julistamiset sinne pääkoppaan hetkeksi muhimaan. Kiroilemme siellä oman huoneen kylppärissä sitten jälkeenpäin.
Ja uskokaa tai älkää mutta tällä yhtiöllä jossa työskentelen ja jonka nimeä en vieläkään aio mainita tämän tarinan yhteydessä, on oma osastonsa jonka tehtävänä on selata nettiä ym. muita medioita ja tarkastaa lähteet, materiaalin oikeudenhaltijan ominaisuudessa tietenkin. Ja totta on sekin että nimeltä mainitsematon yhtiö voi antaa jopa lähtöpassit henkilöille, jotka eivät ole kunnioittaneet näitä työnantajan ohjeita ja määräyksiä. Sen lisäksi että ropsahtaa sakkoja ihan kunnioitettava määrä euroja, voi siis saada potkut. Että sellainen työsopimus meillä!
Mietin kuumeisesti minkälaisen kuvan liittäisin tähän tarinaan. Mikä kuvastaisi parhaiten tätä hullunmyllyä? Mikä olisi parempi kuin ohjaajan oma kuva tästä toteutuksesta. Hänen luvallaan tietenkin. Jos päivitykset loppuivat tähän, tiedättepä nyt myös syyn siihen. Kaiken sen uhallakin on hyvä aloittaa "working day nr 21". Ура!